Joskus voi löytää kirjaa jonka myöhempi hankkiminen on vaikeaa. Niin kävi kahden sarjakuva-albumin kanssa. Tutustuin keväällä 2013 Anne Frankin museossa Eric Heuvelin sarjakuviin A Family secret ja The search jotka vasta syksyn Black Friday myynnistä hankin Amazonin verkkokaupasta. Luin sarjakuva-albumit nykyisen luku-urakan välissä josta kirjoitan seuraavaan blogiin.

A family secret alkaa Jeroen pojan kaivellessa isoäitinsä ullakkoa ja hän löytää tavaroita sukunsa ajalta II maailmansodan Amstesrdamista. Isoäiti kertoo tarinansa jossa perhe hajoaa Natsien miehittäessä Hollannin. Isoäiti Helenan veljet ajautuvat tahoilleen, Theo hollannin SS-joukkoihin venäjän rintamalle ja Wim hollannin vastarintaliikkeeseen. Helenan saksasta muuttanut juutalaiinen ystävä Esther häviää perheineen saksalaisten ratsiassa. Poliisi-isä ryhtyy yhteistyöhön miehittäjän kanssa säilyttääkseen työpaikkansa. Äiti ja tytär vain yrittävät selviytyä. Vuosia sodan jälkeen on jäljellä vain Helena joka avioituu ja perustaa perheen mutta kantaa kaiken menneen tuskan sisälllään. Sivujuonena on Hollannin itä-intiaan muuttaneet sukulaiset japanilaismiehittäjien käsissä.

The search sarjakuva-albumissa pääosassa on Esther. Albumi jatkuu mihin A family secret päättyi jossa kuitenkin on onnellinen loppu. Esther muistelee piiloutumistaan ja selviytymistään juutalaisvainoista. Hän kohtaa sodan jälkeen keskitysleiriltä selviytyneen nuoruuden ihastuksensa ja kuulee vanhempiensa tapahtumat. Keskitysleirien kauhut ovat hyvin kuvattu ilman mässäilyä pahimmilla kauhuilla. The search on lyhyempi kuin A family secret ja yhdessä ne muodostavat tarinan jonka kaikille tapahtumille jaihmiskohtaloille on varmasti löydettävissä tosiasiallinen tapahtuma.

Albumit ovat osa toisen maailman sodan aikaisten tapahtumien purkamista jälkipolville. Luin heti Amsterdamista palattuani Miep Giesin Anne Frank -Suojattini -kirjan ja löysin yhtymäkohtia Miepin ja Helenan vaiheissa. Henkilökohtainen näkemys tarinassa on korkeatasoinen. Tarinat koskettavat ja aiheuttavat tunteen miten olisin itse toiminut vastaavassa tilanteessa. Sarjakuvat ovat hyvin piirrettyjä ja käsikirjoitettuja mikä on normaalia maassa jossa perinteet ovat olemassa, ei tietenkään samassa mitassa kuin naapurimaa Belgiassa jossa sarjakuva yhdistää kolmen kielen kanssa kamppailevaa kansaa. Albumit ovat osa kansallista perintöä ja ovat englanninkielisinä helppolukuisia. Tarina on mielenkiintoinen ja ei vaadi kummoisia historian tietoja. Helenan ja Estherin kertomukset ovat teini-ikäisille pojille joiden oman maan lähihistorian tietämys vaikuttaa heikolta. Tämä tuo ajatuksia historian opetuksen tasosta maassa...