Joulunpyhiksi päädyin tyhjentmään vanhempieni kirjahyllyä. Ensimmäiseksi luettavaski poimiutui Perussuomalaisjohtaja TImo Soinin esittelykirja Maisterisjätkä. Helppoa ja kevyttä luettavaa jossa ei käsitellä liian laajasti juuri mitään Timolle ja puolueelle tärkeitä aiheita ja vaiheita. Olin tyytyväinen kun kirjoittajan omat ennakkoluulot ja käsitykset että mielipiteet porukasta vain vahvistuivat.

Suhtautumiseni perussuomalaispuolueeseen on negatiivinen. Olen 2006 presidentivaalien ensikierroksella äänestänyt Timo Soinia minkäjälkeen lähinnä vain naureskellut koko touhulle. Jytkyä epäilin karvaaseen loppuun asti. Ja olen edelleen vakuuttunut että puolueen paikkamäärä eduskunnassa tulee pienemään seuraavissa vaaleissa.

Kepeä kirja käsittää lähes 50 vuotta Soinin elämää alkaen pienviljelijuurien esittelyllä ja päätyen 2007 eduskuntavaalien menestykseen. Ideat parhaimpien soinismien takana on esitelty. Koska elämään on paljon mahtunut ja kepeä kirja on suunnattu keskiverrolle äänestäjälle ei kaikkia nopeasti käytyjä asioita ole kunnolla taustoitettu. Olisin kernaasti kuullut lisää Perussuomalaiset puolueen edeltäjän SMP:n konkursista ja siihen johtaneista syistä. Myös SMP:n tapahtumat Veikko Vennamon ajalta ennen Timo Soinin nousua puolueen johtoon kuuluvat tutkimuksen piiriin. Myös Tony Halmeen päätyminen puolueen edustajaksi ja varsinaiseksi menestyksen johtajaksi aina traagiseen loppuun asti kiinnostaisivat lukijaa.

Koko puolue jaksaa jankata vanhoista puolueista kaiken uudistuksen hidastimena näkyy joka luvussa ja joskus joka sivulla. Jo Vennamon käyttämä 70-luvulta peräisin oleva hokema on jo kulunut ja PS:n pitäisi sen viljely lopettaa kokonaan. Muitakin puolueita on perustettu myöhemmin. Missä EU -siellä ongelma on totuttu kuulemaan etenkin vaalien aikoihin. Puolue ei kuitenkaan ole mitenkään EU-kriittinen vaan hakee jotain parempaa EU:ta, millaista ei kukaan osaa kertoa. Ollaan eri mieltä mutta ei tiedetä tarkaan millaista erimieltä olla jos sitä ei olla osattu keskusjohdosta kertoa. Selvät takinkäännöt ovat myös takinkääntäjien halveksujien arkipäivää. Kirjan mukaan Perussuomalaisiin ei pääse puolueshoppaajat. Tästä on helppo joustaa jos shoppari tuo tuhat äänestäjää mukanaan kuten pirkko Ruohonen-Lernerin tapauksessa todenäköisesti kävi. Ennen PS:ää Pirkko R-L ehti kokeilla niin kokoomusta kuin vihreitä. Toinen tapaus on PS:n halu tukea pienyrittäjyyttä suurteollisuuden sijaan. Tämäkin fraasi koki käänteisen kohtalon viimeksi puolueen vaatiessa 50 miljoonan euron lainaksi naamioitua lahjoitusta korealaiselle telakkajätille.

Tässä vaiheessa lukija on jo havainnut kirjoittajan kannan maisterisjätkän puolueesta. Kirja oli hyvä lukea rauhallisten joulunpyhien aikana eikä ruuhkajunassa matkalla työpaikalle. Olisin pitänyt pahana edes pientä kanssamatkustajien olettamusta olevani perussuomalainen Perussuomalainen. Junalukemistona kirja olisi ollut erinomainen. Paljon lyhyitä kappaleita ja isohko kirjaisinlaji olisivat soveltuneet hyvin työmatkalukemistoksi.