Traumaattisesta lapsuudesta on joskus pakko kirjoittaa myytilistojen ykköseksi menevä kirja. Etenkin kun on stidempollut poikkeus säännössä. Lähes ainoa valkoihoinen poika mustimmassa Brooklynissä. Mitä sitten vaikka elämän täyttää sarjakuvalehdet ja Motown musiikki, olet aina vaarassa joutua niskalenkitetyksi kotimatkalla. Onneksi suojaksi voi saada näkymättömyys sormuksen jolla matkustaa vaikka vankilan suljetulla osastolla olevan ystävän luokse. Jonatha Lethem käy läpi lapsuutta hippiäidin jätettyä Dylanin, parhaan ystävän Mingusin kanssa viettämää aikaa sarjakuvien parissa ennen ensimmäisiä crack kokeiluja.

Dylan on valkoinen ja Mingus musta poika jotka ovat ystäviä Brooklynissä 70-luvun alussa.ala-aste ikäiinä tutuiksi tulevat kunnallisten koulujen alati vaaralliset käytävät ja pihat. Aikuisena stipendillä yliopistoon tai vaihtoehtoisesti kovimpien konnien keskuuteen osavaltion vankilaan. Yksi hetki kokaiinipöllyisen vanhemman luona voi muuttaa kaiken.

Yksinäisyyden linnake on kokonaisuus jossa voi rauhoittua rakaisen todellisuuden ollessa vieressä odottamassa. Populaarikulttuurin tuntemus 70-luvulta on eduksi. Fonzie ja the Jacksons Five. Mitä enempää tarvitaan? Ehkä kevyempi kantaa jokapäivä Helsingistä Espooseen? Tasainen muistelu jäätyy puolivälissä jossa pakka sekoitetaan uudelleen ja kirjasta löytää uuden näkökulman. Supersankaritkin ovat siinä todellisia. Eivät ain yksinäisyyden linnakkeen onnettomia vankeja.