Löysin Hassisen Popula teoksen kirjakaupan alelaarista ja päätin hankkia sen hetimiten. Osoittaa kuinka kotimainen kirjallisuuskin on siirtymässä kertakulutushyödykkeeksi. 2012 Finlandia palkintoehdokas on samassa tilassa kuin käännetty kioskidekkariluokan kirjat. Mitäpä siitä enempi murehtimaan. Finlandiapalkinnon Popula olisi kyllä ansainnut ja se taas kertoo että maassamme on korkeatasoista kirjallisuutta jatkossakin.

Pirjo Hassinen on juuri oikea henkilö Populan kirjoittamiseen. Vaikea uskoa että Kari Hotakainen olisi saanut vastaavaa tekstiä suollettua. Pääosassa oleva Perttu sopisi hyvin Hotakaisen hahmogalleriaan. Popula on puolue jonka esikuvaa ei kukaan ole tohtinut mainita. Pääosassa olevat v'ähäosaiset ihmiset ovat osa yhteiskuntaa ja osoittaa että kukaan ei ole tehnyt valintaa päätyäkseen samaan tilanteeseen. Elämä heittelee eikä tiedä sairastuuko itse vai lähiomainen. Onni saattaa löytyä vahingossa vaikka ilman kutsua saunailtaan kuokkivalta. Kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu.

Kirja olisi ollut mielenkiintoinen ilman nimenmukaista Popula-puoluetta. Tavallisten ihmisten tarinoita mutta en usko yhdenkään kustantajan kiinnostuvan sellaisesta. Popula tulee esiin vasta puolessavälissä. Se kertoo tarinan miten olisi eduskuntavaaleissa saattanut käydä 2011.

Lyhyet kappaleet, lause loppui sivujen lopussa ja tukeva kansi tekivät lukunautinnon junassa helpoksi. Sekoilevien opiskelijoiden jälkeen kotimaiset toimettomat olivat mukavaa matkaseuraa. Vaikka samaa porukkaa saa katsella livenä junassa, lähikortteleissa ja Aki Kaurismäen leffoissa teksteissä elämä oli kuitenkin lohdullisempaa ja onnellisempaa.